8.4.2024 JOHDANTO ILMASTONMUUTOKSEEN ILMASTO: LÄMPÖTILOJEN VAIHTELUT KUVAT JA JUTUT KIRJOITUKSIA https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=ilmastonmuutos+tapionajatukset.com CLIMATE 1 https://www.tapionajatukset.com/42971
CLIMATE 2 https://www.tapionajatukset.com/45384 CLIMATE 3 (ILMASTO 2023) https://www.tapionajatukset.com/44381
CLIMATE 4
UUSIMMAT KIRJOITUKSET
21.4.2024 ILMASTON LÄMPÖTILOJEN VAIHTELUT https://www.tapionajatukset.com/45204 KUVA https://asiakas.kotisivukone.com/files/tapion.ajatukset.net/AALEA_65.jpg Uusi tutkimus: ilmastoherkkyyttä on liioiteltuhttps://roskasaitti.wordpress.com/2024/04/19/uusi-tutkimus-ilmastoherkkyytta-on-liioiteltu/ Nyt minulla ei ole aikaa paneutua huolella uuden tutkimuksen aiheuttamiin reaktioihin tai miettiä sen soveltamisalaa, mutta aivan selvästi poikkeuksellinen ilmastotieteellinen tutkimusuutisointi sattui silmiini Sciece Dailyn sivulta (Linkki). Käännätin Googlella pienen pätkän suomeksi: ”Lyhyesti sanottuna tutkimus osoittaa, että hiilidioksidilla oli aiemmin arvioitua pienempi rooli jääkauden lämpötilojen asettamisessa. Kääntöpuolena on, että hirvittävät ennusteet lämpenemisestä hiilidioksidin nousun seurauksena ovat epätodennäköisempiä tulevina vuosikymmeninä.” Cooperin ja kumppaneiden tutkielma on julkaistu netissä kokonaisuudessaan (Linkki). Vähän selaillen minulle kävi selväksi, että hiilidioksidilla uskotaan edelleen olevan vaikutusta ilmastonlämpenemiseen, mutta pahin vaihtoehto ei ole toteutumassa. Ilmasto lämpenee – lunta tulossa ensi viikollakinhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/emailjuuso/ilmasto-lampenee-lunta-tulossa-ensi-viikollakin/ Vaikeaa on olla nauramatta ilmaston lämpenemiselle. Lunta tulossa toukokuulle asti. Panikoikaa vaan, jos se on niin trendikästä. Minä kärsin loputtomasta pimeydestä ja palelusta täällä Suomen reaalimaailmassa. Missä te eloapinat elätte, sitä en tiedä eikä edes kiinnosta. 17.4.2024 EIJA-RIITTA KORHOLA
ILMASTODENIALISTI VAAN TILASTOREALISTI https://www.korhola.com/lang/fi/2024/04/ei-ilmastodenialisti-vaan-tilastorealisti/ Jotkut torjuvat kritiikkini ilmastodenialismina. Mutta oikeasti se on tilastorealismia. Mitä vakavammin ottaa ilmastokysymykset, sen huolestuneempi pitäisi olla siitä, jos ilmastostrategiaa rasittaa yksipuolisuus. Suomen osuus globaaleista päästöistä, noin yksi promille, ja EU:n osuus, noin 10 prosenttia, eivät muuta kokonaistilannetta mitenkään. Sen sijaan ehdimme tuhota taloutemme pohjan, ja olemme entistä haavoittuvampia myös sään vaihteluille. Sata vuotta sitten säihin liittyvät katastrofit tappoivat puoli miljoonaa ihmistä joka vuosi. (Lähde Our World in Data) Tänään, nousevista lämpötiloista huolimatta, mutta sen ansiosta, että meillä on vähemmän köyhyyttä ja enemmän sopeutumiskykyä, kuivuudet, tulvat, hurrikaanit ja äärimmäiset lämpötilat tappavat noin 20 000 ihmistä vuodessa – 95 prosenttia vähemmän, huolimatta väestön moninkertaistumisesta. Mitä siis tulee väitteeseen, että jos emme tee jotain ilmastonmuutokselle, niin ihmiset kuolevat, on hyvä tiedostaa mittasuhteet – juuri siinä olemme ihmiskuntana päässeet ratkaisevasti energian avulla eteenpäin. Fossiiliselle energialle on pakko löytää korvaavia energiamuotoja, mutta sitä ei saa tehdä vastuuttomasti niin että ajaudumme siihen katastrofiin, josta sen avulla nousimme. Huonosti toteutettu vihreä siirtymä uhkaa tuomita miljardit ihmiset energiaköyhyyteen. Ajattelen, että niin kauan kuin emme etene tasatahtisesti päästövähennyksissä, meidän kannattaisi olla kiristämättä omia tavoitteitamme ja satsattava sen sijaan talouskasvuun ja adaptaatioon. Nykytilanteessa, suursodan uhan alla, valtavia kustannuksia merkitsevä nettonollatavoite tulisi jäädyttää, koska se ei ole ensimmäinen huolenaiheemme. Tehtaat, kuten teräksentuotanto tulisi pitää Euroopassa. Se on myös ympärsitön kannalta perusteltua siksi, että eurooppalainen teollinen tuotanto on maailman puhtainta ja ansaitsee saada jatkaa. Kun ilmastokeskustelu hallitsi viime eurovaaleja, koululaisten ilmastolakkoillessa kirjoitin kirjeen nuorelle lakkoilijalle. ”Yhtä asiaa pyydän miettimään tarkkaan. Jos vaatimuksenne kohdistuu tänään lähinnä vain EU:n ja Suomen yhä tiukempiin päästöleikkauksiin, se ei lopputulokseen vielä auta. Muista, että tärkeä ilmastoteko olisi myös huolehtia, että maailman puhtain tuotanto säilyy hengissä, kehittyy yhä puhtaammaksi ja toimii referenssinä muille. Sen sijaan on varmaa, että jos Eurooppa menettää työpaikkojaan ja taloudellista voimaansa, se menettää myös poliittista vaikutusvaltaansa. Ihmisoikeusaktiivina tiedän, että se merkitsee taka-askeleita kansalaisoikeuksissa ja sananvapaudessa. Kiina esimerkiksi on taloudellinen jättiläinen mutta edelleen ihmisoikeuksien kääpiö. En haluaisi kenellekään maailmaa, jossa käy näin.” Olemme yhä suuremmassa vaarassa, että juuri näin käy. Talous|Ilmasto FT: Päästötavoitteiden saavuttaminen tulee EU:lle tähtitieteellisen kalliiksihttps://www.hs.fi/talous/art-2000010139320.html Ei ilmastodenialisti vaan tilastorealistihttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eija-riitta-korhola/ei-ilmastodenialisti-vaan-tilastorealisti/ Eija-Riitta Korhola Kristillisdemokraatit Helsinki Ehdolla europarlamenttivaaleissa Eija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Vuonna 2024 hän palasi Krsitillisdemokraatteihin, joiden joukosta aloitti meppinä 1999. Korhola on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen. Kun ilmastokeskustelu hallitsi viime eurovaaleja, koululaisten ilmastolakkoillessa kirjoitin kirjeen nuorelle lakkoilijalle. ”Yhtä asiaa pyydän miettimään tarkkaan. Jos vaatimuksenne kohdistuu tänään lähinnä vain EU:n ja Suomen yhä tiukempiin päästöleikkauksiin, se ei lopputulokseen vielä auta. Muista, että tärkeä ilmastoteko olisi myös huolehtia, että maailman puhtain tuotanto säilyy hengissä, kehittyy yhä puhtaammaksi ja toimii referenssinä muille. Sen sijaan on varmaa, että jos Eurooppa menettää työpaikkojaan ja taloudellista voimaansa, se menettää myös poliittista vaikutusvaltaansa. Ihmisoikeusaktiivina tiedän, että se merkitsee taka-askeleita kansalaisoikeuksissa ja sananvapaudessa. Kiina esimerkiksi on taloudellinen jättiläinen mutta edelleen ihmisoikeuksien kääpiö. En haluaisi kenellekään maailmaa, jossa käy näin.” Olemme yhä suuremmassa vaarassa, että juuri näin käy. 11.4.2024 ILMASTOPELOTTELU https://roskasaitti.wordpress.com/tag/ilmastopelottelu/ Globaali lämpötila maaliskuussa 2024https://roskasaitti.wordpress.com/2024/04/10/globaali-lampotila-maaliskuussa-2024/ Kuvassa 1 näkyy muutamien viimevuosien Nasan tarjoaman aineiston globaalit kuukausikeskiarvojen poikkeamalämpötilat verrattuna vuosien 1951…1980 vastaavien kuukausien keskiarvoihin senttikelvineinä eli sadasosa-asteina. Maaliskuu 2024 on murtoviivan viimeinen piste, eikä se näytä olevan matalalla. Kuvassa 2 on lähteenäni käyttämääni GISEMP-taulukkoa näkyvissä vuosituhannen alusta alkaen. Kuten siitäkin näkyy, maaliskuu 2024 on hieman viileämpi kuin edeltänyt helmikuu, mutta ei noin pientä lämpötilan laskua kehtaa otsikkoon nostaa, kun kyse on kuitenkin aineiston maaliskuiden ennätyslämmöstä. Siitähän on näkynytkin uutisointia, vaikka ehkä eri lähteeseen perustuen. Jovian planeettojen vaikutus maapallon ilmastoonhttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lasse-hernesniemi/jovian-planeettojen-vaikutus-maapallon-ilmastoon/JohdantoNimitys Jovian planeetat on peräisin Kepleriltä, joka nimesi Jupiterin roomalaisittain nimellä Jove. Eli kyseessä ovat aurinkokunnan uloimmat kaasujättiläiset, joilla on huomattavat massat. LUE YHTEENVETO BLOGISTA 10.4.2024 Taas katosi ilmastoaiheinen kirjoitus jonka lähteenä oli Emeritus professori Humlum.MATTI LEHTINEN ”Onneksi se on mulla vielä auki kun tällaiset kirjoitukset avaan tuplasti jotta toinen jää kun sivun päivityksen jälkeen toinen on kadonnut. Ensimmäisessä kommentissa sanottiin näin. ”Ja kaikki he, kuten sinä, vaiennetaan foliohattuina. ” Tosessa kommentissa sanottiin, että ”Kaikkihan me tässä olemme juuri lukeneet avauksen, jota kukaan ei ole vaientanut.” Kuka usarin toimituksessa on pätevämpi ilmastoasioissa kuin Ole Humlum ja ”vaiensi” hänet ”kerettiläisenä” ? KOMMENTIT 9.4.2024 ALLA OLEVAN LEHDEN (UUSISUOMI) ”ASIANTUNTIJAT” OVAT ”KAUHUISSAAN” POISTANEET ALLA OLEVAN TIETEESEEN PERUSTUVAN KIRJOITUKSEN. Toisin sanoen, lehden ILMASTOUSKOVAISET EIVÄT KESTÄ TOTUUTTA: PROFESSORI OLE HUMLUM JA HÄNEN TIETEELLINEN RAPORTTINSA!! TÄSTÄ VOITTE LUKEA PROF HUMLUMIN TUTKIMUKSET: Climate4you USARIN POISTAMA KIRJOITUS: Ei mitään ilmastokriisiähttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-rantanen/ei-mitaan-ilmastokriisia/ Prof Ole Humlumin toimittama vuosittainen ilmastoraportti on taas ilmestynyt ja luettavissa/downloadattavissa: The State of the Climate 2023 Humlum listaa 10 faktaa vuodesta 2023: 1. Air temperatures in 2023 were the highest on record (since 1850/1880/1979, according to the particular data series). Recent warming is not symmetrical but is mainly seen in the Northern Hemisphere (Figures 1 and 13). 2. Arctic air temperatures have increased during the satellite era (since 1979), but Antarctic temperatures remain essentially stable (Figure 14). 3. Since 2004, globally, the upper 1900m of the oceans has seen net warming of about 0.037°C. The greatest warming (of about 0.2°C) is in the uppermost 100m, and mainly in regions near the Equator, where the greatest amount of solar radiation is received (Figure 28). 4. Since 2004, the northern oceans (55–65°N) have, on average, experienced a marked cooling down to 1400m depth, and slight warming below that (Figure 29). Over the same period, the southern oceans (55–65°S) have, on average, seen some warming at most depths (above 1900m), but mainly near the surface. 5. Sea level globally is increasing at about 3.4mm per year or more according to satellites, but only at 1–2mm per year according to coastal tide gauges (Figures 39 and 41). Local and regional sea-level changes usually deviate significantly from such global averages. 6. Global sea-ice extent remains well below the average for the satellite era (since 1979). Since 2018, however, it has remained quasi-stable, perhaps even exhibiting a small increase (Figure 43). 7. Global snow cover has remained essentially stable throughout the satellite era (Figure 47), although with important regional and seasonal variations. 8. Global precipitation varies from more than 3000mm per year in humid regions to almost nothing in deserts. Global average precipitation exhibits variations from one year to the next, and from decade to decade, but since 1901 there has been no clear overall trend (Figure 57). 9. Storms and hurricanes display variable frequency over time, but without any clear global trend towards higher or lower values (Figure 51). 10. Observations confirm the continuing long-term variability of average meteorological and oceanographic conditions, but do not support the notion of an ongoing climate crisis Kaikkine graafeineen ja referensseineen varsin vakuuttavaa tietoa. Tärkeä loppukaneetti on, että minkäänlaista näyttöä globaalista ilmastokriisistä ei ole. Mielenkiintoinen lisä CO2-keskusteluun on Fig 20, josta käy ilmi, kuinka aurinko ensimmäiseksi lämmittää merten pintavesiä, sitten muutaman kuukauden kuluttua lämpeneminen näkyy ilman lämpötilassa ja noin vuoden kuluttua nousee ilmakehän CO2-pitoisuus. Eli järjestys on näin eikä toisin päin. Siksipä, kun ihmiskunta tuottaa noin 4-5 % maapallon vuotuisista CO2-päästöistä, voi miettiä, mitä vaikutuksia ihmiskunnan hiilidioksidipäästöihin kohdistuvilla ilmastotoimenpiteillä muka voi olla Mielenkiintoinen lisä CO2-keskusteluun on Fig 20, josta käy ilmi, kuinka aurinko ensimmäiseksi lämmittää merten pintavesiä, sitten muutaman kuukauden kuluttua lämpeneminen näkyy ilman lämpötilassa ja noin vuoden kuluttua nousee ilmakehän CO2-pitoisuus. Eli järjestys on näin eikä toisin päin. Siksipä, kun ihmiskunta tuottaa noin 4-5 % maapallon vuotuisista CO2-päästöistä, voi miettiä, mitä vaikutuksia ihmiskunnan hiilidioksidipäästöihin kohdistuvilla ilmastotoimenpiteillä muka voi olla https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-rantanen/ei-mitaan-ilmastokriisia/#comment-4117067 KUVA
Climate4you EIJA-RIITTA KORHOLA: ILMASTONMUUTOS 6.4.2024 Miten EU pilattiin – tarkkailijan näkemyksiä vallasta, vastuusta ja ideologisoitumisestaEija-Riitta Korhola on clean techiin ja energiaan keskittyvä hallitusammattilainen ja filosofian tohtori, joka on väitellyt ilmastopolitiikasta. Vuosina 1999-2014 hän toimi europarlamentaarikkona ja 2006-2010 Kokoomuksen varapuheenjohtajana. Vuonna 2024 hän palasi Krsitillisdemokraatteihin, joiden joukosta aloitti meppinä 1999. Korhola on Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumi ICEFin johtoryhmän jäsen. EIJA-RIITAN KIRJOITUS: Kun 25 vuotta sitten aloitin Euroopan parlamentissa, pääsin ympäristövaliokunnan jäseneksi ilman suurempia valtataisteluita. Valiokunta oli kyllä arvostettu mutta itse aihealuetta ei pidetty poliittisesti mielenkiintoisena. Ympäristökysymykset olivat pikemminkin politiikan teknistä reunaa, eräänlaista unionin kuonanhallintaa. Samasta syystä ympäristöministerin salkku ulkoistettiin usein vihreille. Ehkä ajateltiin, että se on harmiton tehtävä noille onnettomille, joista useimmat utopiansa menettäneinä entisinä kommunisteina hakivat uutta suuntaa. He saisivat keskittyä tähän nippeliasiaan ja pysyisivät valtavirran ulkopuolella harmia aiheuttamasta. Kesti kauan ennen kuin ympäristöasioiden poliittiseen painavuuteen herättiin. Samalla pääsi tapahtumaan, että koko alue ilmastopolitiikasta jäte- ja energiapolitiikkaan on ollut EU:ssa pitkään vihreän ideologian määrittelemää, koska perustukset luotiin noina ymmärtämättömyyden vuosina. Tämä leimaa tilannetta edelleen. Tulevissa vaaleissa kaivataankin vakavaa ideologista keskustelua: on tullut aika siirtää ympäristö- ja ilmastopolitiikan paradigmat rajoitusten politiikasta mahdollisuuksien politiikkaan. Euroopan kansanpuolueen perhe voisi tarjota todellisen vaihtoehdon vihreälle agendalle ja osoittaa subsidiariteettiperiaatteen ansiot ympäristöasioissa. Tarkoitukseni on käsitellä tässä artikkelissa niitä syitä, miksi EU on nyt kriisissä tai miksi pitkään EU:ssa työskennelleet toteavat, että viime vuosina tilanne on karannut käsistä. En pidä tapahtumakulkua sattumana. Keskityn ympäristölainsäädäntöön, koska se on ollut omaa aluettani. Mutta vastaava perkaus voitaisiin käydä rahaliiton osalta, onhan kasvavan yhteisvelan myötä rikottu EU:n omia sääntöjä ja muutettu EU:n luonnetta peruuttamattomasti. Jos joku pitää minua kritiikkini tähden EU-vastaisena, hän erehtyy. Juuri myönteisyyteni pakottaa minut tähän huolenilmaukseen. Valta ilman vastuuta on toksinen tila Yksi näkökulma asiaan on parlamentin suuri valta. Europarlamentista voidaan toki sanoa monia asioita. Joillekin se on poliittisen ongelmajätteen loppusijoituspaikka, joillekin seurustelukerho ja lemmenlaiva, toisille lainsäädäntövallan hermokeskus. Nämä kaikki kuvaukset ovat totta yhtä aikaa ja riippuvat siitä, ketä on havainnoitu. Europarlamentissa näyttää hyvinkin pitävän paikkansa ns. 80/20 sääntö, joka lienee jonkinlainen sovellus Pareton periaatteesta: 20 prosenttia mepeistä tekee 80 prosenttia työstä. Mutta se on sanottava, että ne, jotka valtaa käyttävät, käyttävät sitä paljon. Etenkin kun vastuuta ei käytännössä ole. EU-vallan kolmijaossa – komissio, parlamentti ja neuvosto – on kaksi tahoa, joilla on valtaa mutta ei varsinaista vastuuta äänestäjien edessä. Valta ilman vastuuta on politiikkaa vakavasti vaarantava ilmiö. Varsinkin kun eurovaalien heikko äänestysprosentti yhdistetään europolitiikan heikkoon seurantaan, lopputulos ei riitä vakuuttamaan vastuullisen demokratian toteutumisesta. Vain neuvosto eli jäsenmaiden ministerit joutuvat lainsäädäntöön sitoutuessaan myös vakavasti miettimään, miten annettuihin tavoitteisiin päästään. Parlamentti voi huoletta lätkiä mitä tahansa mahdottomuuksia minkäänlaisen vastuun sitä rajoittamatta. Siksi neuvosto ollut monesti näistä kolmesta elimestä tervejärkisin – joskin usein myös raukkamainen ja kaksinaamainen: neuvoston edustajat saattavat olla kotimaassaan machoja, Brysselissä hampaattomia raukkoja. Vastuunpaon noidankehästä on seurannut paljon pahaa. Asioista ei ylipäänsä keskustella oikeaan aikaan, silloin, kun päätöksenteko todella tapahtuu. Muistan monta esimerkkiä, mutta ensimmäinen iso turhautuminen jäi voimakkaimmin mieleeni: yritin turhaan herättää suomalaiset poliitikot ja toimittajat keskustelemaan päästökaupasta silloin, kun ensimmäistä lainsäädäntöä tehtiin 2001–2003. Se ei kiinnostanut. Mutta sitten kun valmis lainsäädäntö tuli jäsenmaiden parlamenttien eteen implementoitavaksi, alkoivat konkaripoliitikot kotimaassa jyrähdellä, ettei tämä näin voi mennä. Itse pidän tätä merkittävänä syynä siihen, miksi politiikan sanotaan olevan rikki. Pitäisin demokratian kannalta viisaampana, jos europarlamentti muodostuisi ainakin osin jäsenmaiden parlamentin jäsenistä, jotka vastaisivat työstään kansalliselle parlamentille. EU-lainsäädännöstä olisi pakko keskustella oikea-aikaisesti eduskunnassa silloin, kun sitä tehdään. Vastuu lopputuloksesta olisi niin oppositiolla kuin hallituksellakin. Epärealistisia hullutuksia ei voisi esittää, koska tavoitteisiin pääsemisestä ei kukaan voisi luistella pakoon. Se tervehdyttäisi politiikkaa. Tiedostan, että näiden muutosvaatimusten täytyy tulla europarlamentin sisältä ja uskottavalta taholta. Muu tulkittaisiin instituutioiden valtakamppailuksi. Lainsäädäntötsunami tuottaa surrealistista jälkeä Tilanne on viimeisen viiden vuoden aikana pahentunut selvästi. Nyt Brysselin käytävillä sanotaan hyvin suoraan, että komissio on muuttunut hulluksi; sen toimintaa leimaa yliregulointi ja politisoituminen. Virkamiehet valittavat muuttunutta ilmapiiriä: vapautta pohtia vaihtoehtoisia ratkaisuja ei enää ole, tilalla on agenda-ajattelu, joka asettaa pohtimiselle raamit. Valitetaan myös, että komissio rikkoo itse EU:n perusperiaatteita. Näistä keskeinen on subsidiariteetti, joka alun perin vaikutti siihen, että tärkeimmäksi lainsäädäntötyökaluksi valittiin direktiivi. Direktiivihän, saksaksi Richtlinie, tarkoittaa sananmukaisesti suuntaviivaa. Se merkitsee, että jäsenmaille annetaan tavoitteet, mutta läheisyysperiaatteen hengessä niiden tulee saada itse päättää keinoista. EU:n alkuperäinen idea oli tunnustaa jäsenmaiden olosuhteiden ja talouksien erilaisuus. Nyt komissio ei ainoastaan aseta tavoitetta vaan sanelee myös, miten niihin mennään. Yliregulointiin liittyy myös toistuvat yhteentörmäykset todellisuuden kanssa. Kun samat tavoitteet ja teemat toistuvat useassa asetuksessa, seurauksena on monikerroksinen lainsäädäntö, joka ei ole enää edes yhteen sovitettavissa kokonaisuuteensa. Paitsi ns lainsäädäntötaakkaa (legislative burden), synnytetään myös viranomaisille suurta taakkaa, koska lainsäädäntö ei ole enää valvottavissa. Yksi pysyvän edustuston päällikkö, koulutukseltaan juristi, kuvasi kokemustaan. Hän voi lukea lakiesityksen alusta loppuun, ja se vaikuttaa järkevältä kokonaisuudelta – kunnes hän lähtee keskusteluun niiden kanssa, joita asia koskee. Vasta heidän kysymyksistään hän ymmärtää, ettei kyseessä ole hyvä lainsäädäntö vaan lopputulos on surrealistinen. Pikkutarkka lainsäädäntö on myös aiheuttanut burn outeja komission sisällä. Siellä on yhä enemmän alettu kysyä, millä lihaksilla tämä kaikki tehdään. Seurauksena yhä useampi asia ulkoistetaan konsulteille. Mutta ikävä kyllä samoja konsultteja on käytetty lainsäädännön valmisteluun, jolloin nämä käytännössä työllistävät itse itsensä ja kehittävät tälle joukolle eräänlaisen ikiliikkuvan rahasammon. Kun sitten komissiolta kysytään, mihin laskelmiin tämä tai tuo juttu perustuu, vastaus on yhä useammin: ei meillä ole tarkempaa tietoa, se on konsultin black boxissa. Tässä ilmapiirissä tiede ei enää neuvo politiikka vaan politiikkaa neuvoo tiedettä. Yksi rimanalittaja on viime aikoina ollut Joint Research Center, JRC, jonka pitäisi olla instituutioiden käytettävissä oleva puolueeton tieteellinen elin. Senkin on vallannut pakko päästä oikeisiin tuloksiin dataa pakottamalla. Olen nähnyt laskelmia, joka on tehty tarkoitushakuisesti: eilispäivän vanhentunutta käytäntöä verrataan huomispäivän science fictioniin, ja näin uusi lainsäädäntöehdotus saadaan näyttämään järkevältä ja kustannustehokkaalta. Metsien arvioinnissa tehdään samaa, tilastoista poimitaan tarkoituksella edestakaisin sahaavasta graafista jokin tietty jakso, ja siitä lyhyestä alaspäin menevästä kuvaajasta vedetään johtopäätös, että ”metsät ovat häviämässä”, vaikka todellisuus on päinvastainen. Kun intressit kohtasivat Miten tähän tultiin? Syynä on kolmen intressin kohtaaminen. Kun uuden komission johtoon 2019 ehdotettiin Ursula von der Leyenia, hän tarvitsi vihreiden tuen tullakseen valituksi. Hän alkoi siis miellyttää vihreitä. Samaan aikaan tuli varapuheenjohtajaksi Frans Timmermans, joka edustaa vihreää vasemmistoa, ei perinteistä. Hän ei ole klassinen sosialisti, joka kantaa huolta teollisuustyöpaikkojen säilymisestä. Kotiinpäin hän kuitenkin osaa vetää: siitä on esimerkki vastikään parlamentin hyväksymä ennallistamisasetus. Siinä laskettiin 70 vuotta taaksepäin, ja kätevästi Timmermansin kotimaa Hollanti selvisi ongelmitta, koska juuri tätä ennen Hollanti oli ottanut viimeiset maa-alueet merestä. Ei asetus uhkaa ollenkaan näitä maita, jotka ovat ympäristönsä jo hyvissä ajoissa muuttaneet ja metsänsä tuhonneet. Kolmas intressi oli Greta Thunberg, joka sai edellisten eurovaalien alla nuoret vaatimaan koululakoilla pikaisia ilmastotoimia. Komissiossa varmaankin oikeasti uskottiin, että nyt meillä on missio. Nyt ei kerrankaan olla reagoimassa myöhässä, vaan kansan tahdon ytimessä. Uskottiin, että ilmastokysymys on se populaari asia, jota kaikki ovat vaatimassa. Tämän tuloksena syntyi yliampuva Green Deal, vihreä suunnitelma, jonka lanseeraajatkin tunnustivat, että tämä muuttaa kaiken, sen miten syömme, puemme, asumme ja liikumme. Kukaan ei vain uskaltanut sanoa, että se ei ole realistista, ei edes teoriassa. Yksi selitys on siinä, ettei politiikassa ole päällikkötason johtajia, jotka hallitsisivat arkisen laskennan ja logistiikan. Jonkun pitäisi kertoa poliitikoille, ettei siirtymää ole mahdollista toteuttaa tällä aikataululla, vaikkapa sähköautoihin siirtymistä. Vuosi 2035 on tuossa tuokiossa, mutta eivät nämä käsitä, että meiltä loppuu Euroopasta metallit, materiaalit, suunnittelijat ja tekijät. Eivät käsitä, että seurauksena on vain markkinoiden avautuminen sille, joka on jo varautunut: Kiinalle. Tästä tuleekin mieleeni kyyninen kysymys: kuka rahoittaa näitä jatkuvasti kiristyvän politiikan vaatijoita? Nyt jo tiedetään, että läntisen ydinvoiman vastustajia rahoitettiin aikoinaan. Entä jos rahoittajissa on tällä kertaa mukana Kiina? Kiina vahvistuu kilpailijan heikentyessä ja kiinalaisen tuotannon tullessa sille yhä välttämättömämmäksi. Miksi vihreät ja ympäristöjärjestöt vastustavat jatkuvasti, että ympäristöjärjestöjen saama rahoitus, myös ulkomainen, avattaisiin läpinäkyväksi? Miksi se ei sovi heille itselleen, vaikka muiden tahojen kohdalla ovat jatkuvasti vaatimassa transparenssia? Vihreän ideologian peruspilarit Kuluneen 25 vuoden aikana olen nähnyt ympäristöliikkeen – ja sitä myöten vihreiden ja komission – muuttavan kantaansa lähes kaikissa keskeisissä ilmastopolitiikan keinoissa. Ehdin nähdä monta kurvia ja käännöstä, joiden takana olivat ympäristöjärjestöjen muoti-ilmiöt ja yksinkertaistukset ja joita sitten samalla jyrkkyydellä pyrittiin korjaamaan. Biopolttoaineet tai suhtautuminen biomassan energiakäyttöön ovat hyviä esimerkkejä. Varainhankinnan ja imagomarkkinoinnin vuoksi ympäristöliike joutui yksinkertaistamaan monimutkaisia asioita. Tuloksena on ollut bipolaarista, laidasta toiseen heilahtelevaa politiikkaa, mikä on ratkaisevasti heikentänyt Eurooppaa investointiympäristönä. Olen yrittänyt kuluneina vuosikymmeninä hahmottaa, miksi vihreän aatemaailman ilmastoratkaisut ovat usein olleet vahingollisia itse ympäristöasian kannalta. En tarkoita erityisesti vain yhtä puoluetta. Näen yhtä hyvin tämän ajattelun hedelmiä, pieniä tai suuria, vasemmistoliitossa, demareissa, kokoomuksessa tai keskustassa, muutamia mainitakseni. En väitä, että kaikki kuvaamani asiat pitäisivät paikkansa yhä ja koskisivat kaikkia. Kuvaan ideologisia juuria ja ajattelukehikkoa, joka hallitsee koko ympäristö- ja ilmastokeskustelun asetuksia ja yleistä mediailmastoa, samalla lailla kuin vasemmistolaisuus 1970-luvulla. Mustavalkoisuuden lisäksi yksi merkittävä ongelma on teknologiavastaisuus. Se on mennyttä nostalgisoivaa asennetta, jossa teknologia nähdään ontologisena uhkana. Se ei voi tarjota oikeasti mitään tulevaisuutta maailmalle, jossa energian ja ravinnon tarve vain kasvaa. Visio tarjoaa vain köyhyyttä. Se näkyy myös hylkivän tehokkaita ympäristöratkaisuja, ja energiakysymys on siitä hyvä esimerkki. Aurinkoon ja tuuleen on satsattu tuhansia miljardeja eli biljoonia, sellaisia rahoja, joiden suuruusluokkaa on vaikea edes tajuta – ja silti ne eivät tuota kuin noin kolme prosenttia globaalista energiasta. Ilman teknologiaa, innovatiivista luovuutta ja toivoa emme selviä. Niiden avulla selviämme hyvinkin. Tuo teknologiavastaisuus on saanut ympäristöliikkeen tappelemaan vuosikymmenet ydinvoimaa vastaan, vaikka se on ollut toistaiseksi ainoa tehokas tapa leikata energiantuotannon päästöjä. Se on saanut Greenpeacen aikoinaan ajamaan kloorin täyskieltoa, vaikka sen käyttö on pelastanut kymmeniä miljoonia ihmishenkiä estämällä muun muassa koleraa ja lavantautia leviämästä juomaveden mukana. Samoin on vastustettu geeniteknologiaa kaikissa muodoissaan ja kemianteollisuutta. Toinen keskeinen kysymys liittyy talouskasvuun. Ympäristöliike näkee talouskasvun ympäristön vihollisena, vaikka historia osoittaa, että juuri siellä missä taloudellinen hyvinvointi vallitsee ja missä perustarpeet on tyydytetty, ihmisillä on intressejä huolehtia ympäristöstään. Köyhyys puolestaan on suuri ympäristöuhka, vaikka ympäristöretoriikassa se on liian usein romantisoitu. Kyseessä on marxilainen harha nollasummapelistä. Se on logiikkaa, jossa ajatellaan, että jos menestyt, se on voinut tapahtua vain ihmiskunnan tai ympäristön kustannuksella. Tämä näkemys ei ota huomioon, että historia tuntee paljon esimerkkejä edistyksestä, joka on hyödyttänyt kaikkia osapuolia. Vapaa markkinatalous on nostanut ihmisiä köyhyydestä valtavalla vauhdilla, ja taloudellisen tilanteen kohentuminen on saanut ihmiset kiinnostumaan ympäristönsä puhtaudesta. Kuten teknologiavastaisuus, tämäkin on varsin vakava asia, jopa kuolemanvakava. Talouskasvu ja talous saattavat olla joillekin poliitikoille mitätön sivuseikka, mutta sen seuraukset eivät enää varmasti ole. Jos EU:n taloudellinen asema heikkenee, heikkenee myös sen poliittinen vaikutusvalta. Se merkitsee taka-askeleita ihmisoikeuksissa: Greta ja kumppanit saavat hyvästellä sen maailman, jonka me nyt tunnemme. (Artikkeli julkaistaan hieman suppeammassa muodossa kokoomusnuorten Eurooppa-pamfletissa 6.4.24.) KOMMENTEJA EIJA-RIITAN BLOGI PITÄISI JULKAISTA EU:SSA JOKA KIELELLÄ: 26.3.2024 Maapallon säässä tapahtuu muutoshttps://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010314680.html Maapallon keskilämpötila laskee La Niña -ilmiön aikana, jonka ennustetaan alkavan kesällä. Kommentit (32)9:14 Jos sadasosakin näistä ilmastouskovaisten kirjoituksista olisi toteutunut, Maapallon olot olisivat kuin Venuksella. 9:16 Näin ne ennusteet muuttuvat vuosittain,eivätkä usein pidä paikkaansa. 9:36 Kautta vuosituhansien on maapallon ilmasto ja eläinkunta muuttunut, miten mahtoi vihreät kerätä tutkimus rahaa silloin kun kivikirveillä tehtiin tilaa omalla väelle! Kirjaudu sisään osallistuaksesi keskusteluun La Niña alkaa tänä vuonna: Maapallo kylmeneehttps://www.foreca.fi/meteorologilta/pkmezy17 Lue myös: El Niño -vaihetta kutsutaan lämpimäksi, koska sen aikana maapallon keskilämpötila kohoaa. Elämme vielä parhaillaan kesällä 2023 alkanutta El Niño -vaihetta, ja ilmiön vuoksi edellisestä vuodesta muodostui planeettamme mittaushistorian lämpimin. Usein juurikin El Niño -vuodet ovat sijoittuneet maapallon mittaushistorian lämpimimmiksi. El Niñon vaikutus Euroopan säähän on kyseenalainen, mutta on mahdollista, että joinakin talvina El Niño lisää kylmien ilmamassojen pääsyä Pohjois-Eurooppaan ja Siperiaan. Tämä voisi ainakin osittain selittää kuluneen talven kylmyyden ja kovat pakkaset Suomessa. Lue myös tämä: Talvikuukausien jakso oli keskimääräistä kylmempi – helmikuussa osassa maata tavanomaista lauhempaa La Niña puolestaan on El Niñon rinnakkaisilmiö. La Niñaa kutsutaan ENSO-värähtelyn kylmäksi vaiheeksi, koska ilmiön aikana maapallon keskilämpötila laskee. Suomessa tai Euroopassa La Niña -ilmiön vaikutukset eivät ole yhtä suoraviivaisia kuin tropiikissa. Tämän vuoksi onkin hankala sanoa, onko tulevalla La Niñalla vaikutusta säähämme millään tavalla. Ennuste: La Niña alkaa kesälläMaailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan kuluva El Niño -vaihe saavutti huippunsa marras–tammikuussa ja on nyt vähitellen hiipumassa. WMO:n mukaan El Niño jatkuu vielä kevätkuukausina, mutta kesään mennessä saavutetaan todennäköisesti ENSO:n neutraali vaihe. Ennusteissa on viitteitä, että ENSO:n neutraalin vaiheen jälkeen Tyynellä valtamerellä starttaa ENSO:n kylmä vaihe eli La Niña. Esimerkiksi Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n mukaan La Niñan alkamisen todennäköisyys on 62 % jo kesä–elokuussa. Edellisen kerran La Niña -ilmiö vaikutti maapallolla peräti kolmen vuoden ajan vuosina 2020–2023. Mutta mitä siis käytännössä tapahtuu, kun El Niñosta siirrytään La Niñaan? Tyypillisesti seuraavat muutokset havaitaan Tyynellä valtamerellä:
Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin meriveden viilenemisen vaikutukset yltävät ilmakehään ja niinpä mainittavia muutoksia maapallon keskilämpötilassa tuskin nähdään ennen ensi syksyä. Jos La Niña pääsee ennusteen mukaan alkamaan tulevan kesän loppupuoliskolla, muutokset tuntuvat maapallon säässä talvikaudella 2024–2025 seuraavasti:
Pidän mahdollisena, että El Niñon vaikutukset tuntuvat vielä useita kuukausia senkin jälkeen, kun olemme saavuttaneet ENSO:n neutraalin vaiheen. Maapallon meret ovat varastoineet El Niñon aikana hurjan määrän lämpöä ja ne tulevat luovuttamaan sitä ilmakehään vielä useiden kuukausien ajan ilmiön päättymisen jälkeen. Vesistöjen ja ilmakehän varastoima lämpö voivat edesauttaa uusien lämpöennätysten syntymisytä, joten on mahdollisuuksien rajoissa, että kuluva vuosi tulee jälleen olemaan maapallolla yksi mittaushistoriamme lämpimimmistä – ellei sitten jopa lämpimin. Lue seuraavaksi: Minkälainen on kevään ja alkukesän ennuste Suomeen? Tältä näyttää huhti–kesäkuun tilanne! Markus Mäntykannas EIJA-RIITTA KORHOLA: ILMASTONMUUTOS 22.3.2024 Ilmastonmuutos ja turvallisuushttps://www.korhola.com/lang/fi/2024/03/ilmastonmuutos-ja-turvallisuus/ ‘Don’t worry, my integrated assessment model says we can hit the landing on the other side!”(kuva on lainattu Roger J. Pielke jr The Honest Broker -sivustolta) Ilmastonmuutos ja turvallisuus – esitelmä Arvofoorumissa 21.3. HelsingissäKun lähdin politiikkaan noin neljännesvuosisata sitten, pidin ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurimpana uhkana. Se oli tärkein syyni lähteä ehdolle eurovaaleihin 1999. En kuitenkaan ole enää pitkään aikaan ajatellut aivan niin. Siksi on paras tarkentaa heti tämän lyhyen esityksen alkuun, että tuo otsikko pakottaa minut kysymään rehellisesti: kumpi vaarantaa turvallisuuttamme enemmän, ilmastonmuutos vai nykyinen ilmastopolitiikka. Joudun tietenkin perustelemaan näin röyhkeän kysymyksen. Ja korostan, etten vähättele ympäristöongelmia. Yritän selittää, miksi itseään vastuullisena ja ympäristötietoisena pitävän ihmisen ilmastohuolestus muuttuu ilmastoturhautumiseksi ja kriittisyydeksi valittua linjaa kohtaan. Nykyään ajattelen, että esimerkiksi köyhyys ja energiapula ovat ilmastonmuutosta vakavampia ongelmia. Olen tietenkin selityksen velkaa, mitä tapahtui lainsäätäjän uran aikana? Velkaa olen maksanut väitöskirjassani (2014) tai kirjassani Ilkeitä ongelmia – tarinoita politiikasta (2020), jossa kuvaan millaisia virheitä ilmastopolitiikan nimissä on tehty, virheitä, jotka ovat koituneet valitettavasti usein myös ympäristön vahingoksi. Liioittelua, mutta ei tutkijoiden kynästäAjatteluni kehitykseen oli monta syytä: tärkeimpänä haluan mainita ilmastopaneeli IPCC:n raportit, joiden tieteelliset osuudet eivät anna lainkaan yhtä negatiivista kuvaa tilanteesta kuin raporteista päättäjille tehdyt tiivistelmät (Summary for Policymakers, SPM). Tuo ero alkoi ihmetyttää. Ne tiivistelmät eivät ole kuitenkaan enää tutkijoiden tekstiä, vaan aktivistien – ja noista aktivistien tiivistelmistä syntyvät puolestaan lehtijutut, jotka jo sisältävät liioittelun liioittelua. Ei nimittäin ole yhtään tieteellisempää sanoa, että ilmastotulevaisuus on katastrofaalinen kuin sanoa, että se tulee olemaan haalea, koska nämä molemmat vaihtoehdot, ja lukuisat muut siltä väliltä sisältyvät ilmastomallinnusten skenaarioihin. Ylipäätään dead line –retoriikka tai deadlineismi ja kuilunreunavietti ei tule IPCC:n raporteista vaan liioittelevista uutisista. Toisekseen liioittelu ei auta psykologisesti vaan pikemminkin lamauttaa. Keinotekoiset deadlinet eivät auta myöskään poliittisesti tai moraalisesti. Tästä liioittelusta esimerkkinä ovat lukuisat lehtijutut, joissa yhdistetään kaikenlaiset sään ääri-ilmiöt ilmastonmuutokseen, toisin kuin viimeisin tieteellinen arviointiraportti AR6. Kuten näkyy, monesta asiasta todetaan, että kyseisestä seikasta vallitsee alhainen tieteellinen varmuus (low confidence). Tässä on sitaatteja suoraan IPCC:n raportista, Eli IPCC AR6 tulkitsee tilannetta siten, että signaali ilmastonmuutoksesta ei ole vielä ilmaantunut luonnollista vaihtelua pidemmälle seuraavien ilmiöiden osalta eli että nämä ilmiöt edelleenkin mahtuvat luonnollisen vaihtelun piiriin: Jokien tulvat,runsaat sateet ja runsaat tulvat, maanvyörymät, kuivuus (kaikki tyypit), voimakkaat myrskyt, trooppiset syklonit, hiekka- ja pölymyrskyt, rankka lumisade ja jäämyrskyt, rakeet, lumivyöryt, rannikoiden tulvat, meren lämpöaallot. Lisäksi ilmastonmuutossignaalin syntymistä ei odoteta edes äärimmäisen RCP8.5-skenaarion mukaan vuoteen 2100 mennessä minkään näiden kohdalla lukuun ottamatta voimakkaita sateita ja tulvia ja sitäkin vain keskinkertaisella varmuudella. Tulee muistaa, että kaikki edellä mainitut ilmiöt kuuluvat ilmaston luonnollisen toimintaan. Ehkä joillekin on syntynyt mielikuva, että terve ilmasto on sellainen, jossa mitään äärevää ei tapahdu. Näin ei tietenkään ole. Ja kun puhumme ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, kyse on siitä, mikä alkaa poiketa luonnollisesta vaihtelusta niin, että sen voi tilastollisesti jo erottaa. Luonnollista vaihtelua havainnollistaa seuraava graafi, joka kuvaa Niilin vedenpinnan korkeutta 900 vuoden ajalta. Sinisenä näkyy sää, punaisena ilmasto. Sää ja ilmasto ovat kaksi eri asiaa. Ilmastossa on kyse noin kolmenkymmenen vuoden keskiarvosta – sää vaihtelee, ilmasto muuttuu. LUE LISÄÄ JA KATSO KUVAT https://www.korhola.com/lang/fi/2024/03/ilmastonmuutos-ja-turvallisuus/ Kumpi vaarantaa turvallisuuttamme enemmän, ilmastonmuutos vai ilmastopolitiikka?Ilmastonmuutos ja turvallisuus – esitelmä Arvofoorumissa 21.3. Helsingissä Nykyisessä hallituspolitiikassa on paljon hyvää:
https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=eija-riitta+korhola+tapionajatukset.com#ip=1 KUVAT JA JUTUT Eija-Riitta Korhola teki ilmastopragmaatikolle ajankohtaisen käsikirjanhttp://ilmastorealismia.blogspot.com/2014/11/eija-riitta-korhola-teki.html Eija-Riitta Korhola: Lainsäätäjän ilmastopolkuhttps://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=95FLjdwnhk4 https://www.korhola.com/avainsanat/ilmasto/ https://www.korhola.com/lang/fi/2012/03/sita-saa-mita-tilaa/ https://www.tapionajatukset.com/42196 Korholalta vettä vihreiden niskaanhttps://www.kaleva.fi/korholalta-vetta-vihreiden-niskaan/2276644 Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) jatkoi EU:n parlamentin keskustaoikeistolaisten puolueiden (EPP-ED) kesäkokouksessa vihreän liikkeen ja ympäristöjärjestöjen politiikan tiukkaa arvostelua.Eija-Riitta Korhola: Ilmastonmuutospuhe on korvannut lopunaikapuheenKUUNTELE KLIPPI. Entisen europarlamentaarikon ja tammikuussa ilmastonmuutoskysymyksistä väittelevän Eija-Riitta Korholan mukaan kirkolle on ”tapahtunut vahinkoja”, sen ottaessa kantaa luonnon puolesta uskonnollisin sanankääntein.
KUVA EIJA-RIITTA ja keskusta (siis kusta) https://www.is.fi/politiikka/art-2000008997421.html KUVA https://is.mediadelivery.fi/img/658/5aa60740e50dd428f4df52ebb56f7a2c.jpg.webp |
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla ratas-ikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
